No niin, sain äsken soitettua työkkäriinkin johon ilmotin, että töitä on nyt saatu :) Täti sitten ilmoitti, että päivärahan tulo loppuu, että en saa edes sitä soviteltua (pitäs vissiin käydä lukemassa mitä se käytännössä tarkoittaa)...

Eli tosiaan huomenna ois sitten se ensimmäinen päivä! :) Vielä ei jännitä, mutta ihan varmasti se huomenna iskee päälle ja sitten ollaan mahasekasi koko päivä. Oon nähny uniakin tulevasta työpaikasta, sen takia on varmaan tullu herättyä ihan ajoissa...

Sitä mää eniten pelkään tuossa ensimmäisessä päivässä, että entä jos saan kohtauksen (siis sen paniikki). Kohtauksia ei oo onneksi tullu pitkään aikaan ja en oo asiaa edes pahemmin miettiny. Pitää toivoa että koko ajan olisi jotain sellaista tekemistä, että ei jää aikaa panikoida...

Edellinen kohtaus tuli elokuvateatterissa, tiesin että se on pahapaikka ja en moneen vuoteen ollut edes käyny elokuvissa. Tuuri oli mukana kun paikkoja varatessa ainoat vierekkäiset paikat oli ihan ekassa rivissä ja käytävän vieressä.

Se on ihan sanoinkuvaamattoman paha olla sillon kun se tulee! Itellä nousee hiki pintaan ja mahaan sattuu, silmissä sumenee ja pyörryttää ja kaikkea mitä ei edes muista tai halua ajatella! Oon miettiny monesti, että näillä paniikkihäiriö sivuilla lukee, että panikoija tuntee kuolemanpalkoa. Tähän kastiin minä en kuulu, ite haluaisin kohtauksen aikana kuolla!

Monesti olen ajatellut, että miten paljon helpompaa kaikki olisi jos kuolisi vain pois. Ei tarvisi kärsiä tästä PRKL:een sairaudesta. Lääkäri kyllä sanoi, että pitää heti soittaa jos tulee itsetuho ajatuksia, mutta en mää itteeni oo tappamassa! Mulla vaan pyörii tälläisia ajatuksia mielessä...

Huomasin kun aloin tapailla Mr.X:ää, että kohtausten pelko on vähentyny. Oon tainnut saada enemmän itseluottamusta ja jotenkin vaan tunnen oloni ihan turvalliseksi ja hyväksi tämän miehen seurassa. Pitäisi kiittä häntä siitä, että olen alkanut taas vähän elämään ja pääsemään ulos kuorestani johon vetäydyin edellisen suhteen aikana. KIITOS! :)