Koska unta on ihan turha oottaa tän hemmetin flunssan takia niin se on sama sitten kirjottaa "muutama" rivi tänne tämän päivän tapahtumista... Tee-kuppi, wc-paperi rulla ja kuumat aallot (vaikka ei ne taida vielä ihan mun ikään kuuluakkaan...) seurana, koiraki hipsi nukkumaan Mr.X:n kanssa makkariin...

 

Mulle on tullu tosi huono itsetunto. Ensin romuttu se pieni tietosuus siitä, että "kyllä minä osaan autolla ajaa ja oon siinä ihan hyväki!", no enhän mää osaa... mää ajan aina ihan väärässä reunassa enkä nää mitään merkkejäkää, tai en ainakaa niitä osaa. Näin siis sanoo ihana kihlattuni Mr.X minulle. Elikkäs tää tyttö ei enää paljo autolla ajele. Tosin kaupinki ajoa en oo muutenkaa harrastanu ku mää oon parin käännöksen jälkeen jo ihan sekaisin missä mennään, sitten vielä ku Mr.X on ammatti autoilia niin jaksaa kyllä huomauttaa joka ainoasta virheestä mitä teen ja ajo tyylistä... tosi musertavaa, eli siinä yksi asia johon en enää luota itessäni.

 

Ja sitten muut:

Muhun vaikuttaa vieläki se yhtäkkinen irtisanominen (tai suorat potkut ne oli!) sieltä reilun vuoden, vai onko siitää jo kaks, takaselta huoltoasemalta.... mää olin kuitenki niitä saatanan samoja hommia tehny jo kauvan, usemman vuoden ja sitten en pärjääkkää tällä toisella huoltsikalla! Mää en edelleenkää voi käsittää!? No, siinä kuitenki mureni mun "rautanen ammattitaito" niitä töitä kohtaan... Musta ei vaan yksin kertasesti ole enää lähtemään yrittämään, tuntuu etten kuitenkaan osais mitään ja saisin vaan tuhoa aikaseksi... tai jotain, mää en halua nolata itteäni! Se että mää osaan tehä jotain ja huomaisin etten osaakkaa. Kiitos niin **tusti koko sen paikan henkilökunnalle kun ootte ajanu mut kriisiin! Tätä ei Mr.X näytä tajuavan, vaan tuputtaa mua hakemaan töitä kaupasta tai huoltsikalta, mää EN oikeasti tahdo, mää EN VOI! Mun psyyke ei pysty menemään sinne, mää en kestä ees ajatella sitä!

 

Eli siis muutettiin tänne, tein puoli vuotta hommia sihteerinä työkkärin käskystä ja jäin työttömäksi, työttömänä ollu nyt melkee puolivuotta vaikka oon yrittäny sihteerin hommia katella ja hakea. Mutta kun se ei riitä... ei Mr.X:n mielestä vaan mun pitäs olla joka jumalan päivä luurikorvalla olla soittelemassa joka paikkaan,... ja ehkä mun pitäis ollakki, mutta mää haluan hakea ihan näin omalla tavalla, mutta huono ihminen olen sen takia kun määhän vaan makaan sohvalla enkä tee mitään kun taas Mr.X tuo rahat ja ruuan pöytään, mehän käytetäänki vaan sen rahoja... not! Ajattelin itseasiassa hälle ehottaa että pidetään enskuun alusta sitten sellanen että käytetään kumpiki vaan omia rahoja ja maksetaan kaikki puoliksi niinku kämppikset. Voin ostaa omat ruuat ja maksaa puolet vuokrasta ja muista yhteisistä veloista. Kyllä mää pärjään mun hurjalla 750 eurolla, ei tartte tulla mulle huutamaan!

 

Kaiken kukkuraksi Mr.X oli laittanut meidän riidan jälkeen tekstiviestin MUN äidille, että teidän ois hyvä tulla tänne kun mulla ei oo töitä ja meillä ei riitä rahat...! WTF!!! Kyllä meidän riidat on meidän riitoja eikä siihen hemmetti vieköön sotketä ketään muuta, varsinkaa kummankaa vanhempia! Mun mielestä nyt mentiin jo pahasti yli rajan! Äipällä on onneksi samanlainen rauhallinen näkemys asioihin kuin mullaki, että kyllä kaikki tuppaa järjestymään. Ja sanopa äippä soittaessaki muutaki viisasta (äipät on vaan niin fiksuja)! Kerroin että olin murulle (Mr.X) ehdottanut että lähtisin takas koulun penkille opetteleen hitsausta kahdeksi vuodeksi, niin ois edes jotain ja kun tykkään tehdä käsin. No siihen tuli täys tyrmäys, ettei oo mitään järkee. Äippä onneksi muistutti siitä että mää oon yksi henkilö ja mulla on ihan omatki mielipiteet ja sano että jos mää haluan sellasta niin sillon mun pitää mennä, ettei toinen saa sanella mitä tehdään ja mitä ei, vaan pitää myös olla omat mielipiteet.

 

Nyt täytyy sitten miettiä että oisko oikeasti rahkeita lähtä opiskeleen hitsariksi... Toisaalta se kyllä kiinnostais ja oon jo vuosi halunnut koittaa mimmosta se olis. Siinä on kyllä kahden viikon koeaika jolloin katotaan onko sopiva ja tarpeeksi kiinnostunut, joten sitä vois koittaa :) tykkäs mies tai ei... Mun pitää saaha jotenki iskostettua tuonne päähän että määkin saan tehä päätöksiä, ei mun aina tarvi lupaa kysyä mieheltä, vaan voin ja mun tarviikin tehä niitä itsenäisesti! Mää oon kyllä ihan tossun alla... Mää teen asioita pelkästään sen takia ettei mies suuttuis tai tulis sanomista... Miten asiat on menny tahän jamaan.

 

Aikoinaan kun alettiin tapailla mun itsetunto oli korkeella ja mies sitä vielä pönkitti kertomalla kauniita asioita ja kehumalla. Nyt kun sanoo että tule tänne tarttee halin, niin toinen istuu sohvalla ja sanoo että eeeiiiiii.... tai pyytää viereen, eiiiiiiii.... me ei **ttu olla enää minkäänlaisessa kosketuksessa toisiimme. Ja toinen vielä ihmettelee ettei oo seksiä! No siinä saa ihmetellä! Jos muhun ei muuten voi koskea ku seksin aikana niin on asiat niin saatanan huonosti! Nyt alkaa hirttämään vintissä kiinni....

 

Ens viikolla vielä lääkäriin laittamaan perse asiat kuntoon ja sitten jos ei muuta oo niin taidan pakata koiran ja itteni johonki kulkupeliin ja suunnata vanhempien luokse, niin ei tarvi kenestäkään välittää mitään eikä käydä koiran kanssa ulkona.

 

Mies sai töistäkin nyt syksyyn asti olevan sopparin, kehtaa vielä valittaa... sanoo että se on sellasta työtä mitä haluaa ehdottomasti tehä, mutta mää en oo kuullu muuta ku valituksia, ois nyt ees tyytyväinen että on niitä töitä eikä tarvi kotona istua, näkee ihmisiä ja on vähä ees sosiaalista elämää... mutta niin kait se on että olit missä työssä tahansa niin siitä tulee aina valitettua.

 

Eli yhteenvetona, mikään ei ole hyvää minussa eikä koko tässä pienessä perheessä. Pitäsikö aika tilata parisuhdeterapeutille niin sais ehkä vähä auki näitä solmuja... minenjaksaenää!