Minen jaksa! Aaaargh!

 

Kasvaako miehet ikinä aikuiseksi vai onko niillä aina jonkin sortin uhma päällä? Tänään se taas nähtiin ja sain aika hyvän v***tuksen aikaseksi, rupes ärsyttään niin kovasti että oli pakko pitää suu kiinni ettei ois tullu sanottus asioita joita tarvii katua...

 

Saunassa oltiin ja keskusteltiin ja sain Mr.X:n vihdoin suostuteltua käymään edes kerran viikossa mun ja koiran kanssa pidemmällä lenkillä tai koirapuistossa. No siinä sit mies meinas että, saako tästä hyvästä nyt sitten seksiä ja tokihan mää lupasin, sen verran iso asia tuo lupaus mulle oli :)

 

Noh, saunasta pääsin pois ja mies oli sitä seksiä vailla, kun sanoin että muutin mieleni, etten halua nyt harrastaa seksiä kun mies on juonut (ehkä 3 olutta, mutta kuitenkin). Että tahdon harrastaa sitä sitten kun mies on täysin selvä. Ja tähän löytyy monia syitä... No enivei, pointti oli siis tämä, että mies tuli sitten saunasta ja ilmoitti että hän peruu sen että lähtee kerran viikossa käymään mun ja koiran kanssa vähä pitemmällä lenkillä tai puistossa! Ihan vaan ja ainoastaan sen takia koska en halunnut harrastaa miehen kans seksiä nyt kun oli juonut vaan halusin siirtää sen aikaan kun mies on selvänä, eli vaikka seuraavaan päivään. Mikä hyöty tuolla oli että piti heti alkaa märehtimään vastaan kun ei menekkään sen mielen mukaan???!! V*tuttaa niin armottomasti! Se on sellasta uhmaikäsen kiukuttelua!

 

Me nyt ollaan kuitenkin tässä seksiasiassa päästy sen verran eteenpäin että sovittiin yrittää sillä tavalla, että harrastetaan kerran päivässä n. kuukauden ajan, että jos ne halut sieltä heräisi. Mun mielestä ihan kokeilemisen arvoinen. Mää niin toivon että mun tunteet herää uudelleen miestä kohtaan, nimenomaan ne seksuaaliset tunteet. Ne on vaan kadonneet jonnekkin eikä asiaa auta se että siitä valitetaan ja kerjätään, saan tuntea siitäkin ihan saatanan huonoa omaa tuntoa kun ei vaan tee mieli! Suututtaa... Ja mää en halua sitä ruveta harrastamaan pelkästä velvollisuuden tunnosta niinkuin edellisessä suhteessa kävi.

Viimeksi kun harrastettiin en käytännössä tuntenut mitään... en henkisesti enkä fyysisesti... Yleensä kovasti olen nauttinut miehen sormityöskentelystä, mutta nyt ei mitään vaikutusta. Ainoastaan itse akti tuntui fyysisesti hyvälle.

 

Olen jopa miettinyt sitä voisiko miehen ulkonäkö vaikuttaa tähän mun haluttomuuteen, mutta vähän vaikea kyllä itsestä uskoa sitäkään... mies sanoi jo suhteen alussa että hän ei sitten mitään paksua tyttöystävää halua. No tää on mulle ihan ok koska oon pienikokoinen, Itseä ei oo oikestaan koko koskaan vaikuttanut mitenkään, vaan se luonne. Ex on isokoinen! Tavatessamme Mr.X oli hyvässä kuosissa ja ajattelin olevan urheilullinen, mutta niin ne ihmiset tuppaa vaan parisuhteen aikana suurentuun. Miehellekkin on tullut se kuuluisa kaljamaha ja on itselläkin paina pari kiloa noussut, mutta mulla oisi myös haluja urheiluun, mitä miehellä ei oo. Tai on sillä, mutta sille ei kelpaa mitä mää ehotan, okei onhan sillä polvi huonona joka vaatii leikkausta jääkiekkoajoilta, mutta olen ehdottanu uimista joka ois kokonaisvaltasta tai sitten tanssia (polvi=ei voi), lenkkeily (polvi=ei voi), uimiseen ei suostu koska ei kuulemma hyvä siinä, ainut mihin suostuu oisi pyöräily mutta sen voi alottaa vasta kesällä, kuulemma. eli siinä mies lihoaa sohvalla vielä muutaman kuukauden että tiet sulaa.

 

Ehkä mua jotenkin ärsyttää tuo saamattomuus ja liikunnan karttaminen ja ulkona oleilu ylipäätänsä! mää luulin sillon ku alettiin tapaileen että tykkää koiransa kanssa ulkoilla ja kun tykkäsi käydä mökkeilemässä, niin jotenkin ajattelin että oisi ulkoilma ihminen. En määkään mikä himo liikkuja ole enkä ulkoilu harrastaja, mutta tykkään mennä lenkillä tuon miehen koiran kanssa ja olla sen kanssa puistossa. Ja vielä jos joku on samaton niin minä! Mulla on paljon ajatuksia mitä pitäisi tehdä, siis ihan arkipäivä juttuja kotona, mutta ne tuppaa siirtymään aina vaan "huomiseen", siitä kuulen moitteita, olenhan vielä kaikenlisäksi työtönkin... =/

Ehkä eniten ärsyttää se kun mies käy töissä ja pistää liikkumattomuutensa töitten syyksi, että "nyt ei jaksa", jos pyydän vaikka minun ja koiran kanssa puistoon, kyllä mää sen ymmärrän että välillä väsyttää ja on raskasta, mutta että aina!? Oonkin miehelle välillä naljaillu että mites ne koiran omistajat jotka käy kans töissä, että kuinka ne jaksaa, onhan tuo koira oikeasti miehen...

Kylläpä tuli taas valitettua... eikä ees hyvä mieli tämmösen purkautumisen jälkeen... Mää rakastan tuota koiraa niin paljon, mutta haluaisin että myös mies ottais siitä vastuuta ulkoilun ja harjauksen kanssa. Ja mää myös rakastan mun miestä, Mr.X.ää, niin paljon... vaikka meillä tuntuu näitä hankaluuksia riittävän... 

 

Jaksaa, jaksaa eteenpäin....!

 

-Sinisilmäinen-