Mää oon niin väsyny tähän kaikkeen, ainaseen riitelyyn...! Me saadaan riitoja aikaan ihan mistä vaan! Me varmaan kumpiki Mr.X:n kanssa harkitaan tästä suhteesta luopumista. Vaikka vaikeaa onkin ja ressiä niin ei se minun mielestä ole kuitenkaan tervettä parisuhdetta riidellä joka jumalan päivä... Mutta mää en halua luopu tästä! Mentiin vasta kihloihinkin, sen jälkeen oltiin kuin silloin ennen, oltiin lähekkäin, halittiin, pusittiin ja oltiin onnellisia, nyt tuntuu että rämmitään päiviä eteenpäin sellaisessa helvetin upottavassa suossa josta ei pääse ylös, vajotaan päivä päivältä vähän syvemmälle, surullista...

 

Mää oikeesti haluan panostaa tähän suhteeseen, sitä oon sanonu miehelle ihan alusta alkaen. Mutta kuinka kauvan sitä jaksaa panostaa, kyllä mää tiedän että mieskin panostaa ja se on tosi ihana tehdessään ruokaa ja koti hommia ja kaikkein kultasinta on että joka aamu kun herään odottaa mua valmis tee keittiössä. Enkä ole muistanu häntä tästä tarpeeksi kiittää, enkä muistakaan asioista, keiken alkaa ottamaan jo niin itsestään selvyytenä, myöskin sen että hän on aina vierellä ja paikalla vaikka saattaa tästä suhteesta lähteä lätkimään milloin haluaa... Täytyisi kunnioittaa toista enemmän.

 

Mutta ei se kyllä minullakaan aina helppoa ole! Mies on aika itsepäinen ja asioitten pitäisi tapahtua hänen tavallaan. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka baariin meno. Tämän kuulin eräältä miehen ystävältä. Aikoinaan kun ovat yhdessä kuppiloissa juosseet ja ovat miettineet baaria on  herralla ollut jokin vakkari baari mihin aina halunnut, ystävä ehdottanut jotain muuta, mutta mies ruvennut mököttään ja sitten vasta heltynyt kun ystävä suostunut hänen ehdottamaan paikkaan. Jos haluaa muualle täytyy mennä yksin. Saikohan tuosta nyt mitään selvää... yritetään toisella lailla. Vuoropuheluna! :D

Mr.X: Mennään P:hen

Sinisilmäinen: Voitasko välille mennä jonnekki muualle?

Ystävä: Niin ei ainakaa heti sinne mennä.

Mr.X: No mihin sitten?

S: Mentäiskö vaikka V:hen tai K:hon?

Y: Jommassa kummassa kyllä vois käydä olemassa ensin

Mr.X: No mää en ainakaa sinne lähe!

S: No miksi et?

Mr.X: No en todellakaan lähe kuunteleen sitä paska musiikkia

S: Ei siellä tarvi koko iltaa olla, käytäs vaan.

Mr.X: No menkää te ku niin kovasti haluatte! Onpa vitun kiva!

Y: No voisit sääkin vähäksi aikaa tulla.

Mr.X: En varmasti tule! Mää haluan mennä P:hen, mutta vitun kiva yksin mennä! Ei ois pitäny lähtee ollenkaa... Menkää te vaan yhessä, niin mää oon yksin.

S: No jos se on taas noin vaikeeta niin ei mennä! Mutta voisit sinäki joskus suostua menemään johonki muuallekki.

Mr.X: No mennään joku toinen kerta mutta nyt mää oikeesti haluaisin sinne P:hen, jooko? Mennään vaikka ens kerralla sinne minne sää haluat.

 

Ja niin, tälleen ne yleensä menee... Niin tuli tuossa mieleen sellainenki, että koko kesän halusin kattoon lintuja yhteen puistoon, aina miehelle että voitasko mennä tänään kattoon, mies oli yleensä väsynyt tai kipeä tai jotain muuta joten meno siirtyi vaan... ja eipä sitten tosiaankaan tänä kesänä siellä käyty.

 

Mää kyllä rakastan sitä miestä, vaikka näistä kirjotuksista ehkä huokuu ihan joku muu kuin rakkaus! :D Miutta miehen luonne on välillä niin vaikea, ystävä tosin ajatteli että Mr.X on niin kauvan ollut omillaan ja on tottunut päättämään omista asioistaan että voi johtua siitä tuollainen jähmee asenne. Mutta mies kyllä oli aikaisemmassa liitossa 6 vuotta, eli kyllä täytyisi osata kompromissejä tehä. Mää meen tän suhteen vuoksi vaikka parisuhdeterapiaan! ...ollaanhan me seurusteltukkin jo melkeen 2 vuotta! huh huh...

 

Ai niin, mainitsinko että mies lähti sanaakaan sanomatta, viestiä jättämättä jonnekkin. Tulin  suihkusta ja kuulin kun mies puhelimessa ja sitten kävi ovi. Saapa nähdä tuleeko yöksi kotiin... Vaikka riitaa on ollukkin niin ei mies ole häipynyt ikinä mitään ilmoittamatta.

 

Ajatuksia pyörii liikakin päässä, kaikkea ei ehdi kirjoittaa....! Tää lähtis syömään omenaa jaa miettimään syntyjä syviä. Mitäkähän on huomenna luvassa. Adios!

 

-Sinisilmäinen-