Voisin vähä päivittää nuitten mies juttujen jälkeen omiakin asioita, eli ----> Olen ollut tupakoimatta nyt 4 kuukautta! :D Paniikkihäiriö lääkkeet on vaihdettu cipralex 20mg:sta paroxetin 20mg:aan. Olen saanut rillit... niin ja pukamat!

 

Tupakointi jäi syksyllä huuruisen illan päätteeksi, eli tuli otettua sitten kaikenmaailman viinaksia oikein kaksin käsin... ja olo oli aamulla sen mukainen, tai oikeastaan seuraavat 2 päivää oli sen mukaiset. Ei riittänyt että oksensin yöllä ja sammuin vessan lattialle (aamulla olin kuitenkin yläkerrassa ja sängyssä, wierd!) vaan myös päivällä piti oksentaa ja makasin seuraavat kaks päivää sängyssä ja odottelin kuolemaa. Kolmantena päivänä helpotti ja pystyin jopa syömään, siinä vaiheessa sai olla tyytyväinen että elää työttömänä, ei puhettakaan että ois töihin päässy! :D

Eli siihen juonti kertaan jäi tupakointi, ei paljoo tehny kessulle mieli ja sitten se vain jäi... no ei se nyt ihan noin helppoa ollu! Olin pari päivää polttamatta ja sitten ajattelin että kun on miehen kanssa ollut puhetta lopettaa niin sama yrittää nyt. Käytin pari kuukautta laastareita ja ne kyllä auttoi, ei nyt ehkä suoraa mihinkää tupakanhimoon, vaan mun mielenterveyteen :D Olin tosi vihanen ja vittumainen nikkiksissä... Moneen kertaan tuli nähtyä unta että tupakoin ja monesti teki mieli kun kaverit poltti niin polttaa myös, onneksi on itsehillintää sen verran ettei sortunu... kuin yhdesti! Jä tämä tapahtui pari viikkoa sitten laivalla Mr.X:n kanssa, yhdet savut maistoin, se ihana tunne kun sai tupakan huulille ja imasin pitkät henkoset, ei yskittäny eikä mitään, mutta se MAKU! Hyi helkkari! Ei oo pelkoo että enää haaveilisin tupakasta yhtään! Hirveä paska maistui suussa koko loppu illan, hyi hitto!

 

Lääkkeet tuli vaihdettua ihan vaan sen takia että paroksetin on niiiiin paljoin halvempi. Joten ei mitään sen mystisempää tarinaa siihen. Vaikka vieläkin on paniikin kanssa ongelmia, välillä tulee pieniä kohtauksia... muutaman kerran oon jo haavellut elokuviin menosta mutta sitten tulee olo etten siellä kuitenkaan selviäisi... kyllä mää vielä! :)

 

Pääkipua on ollut jo monta, MONTA vuotta ja siihen ei liiemmin ole selkoa saatu onko migreeniä vai ei ja mistä johtuu... Mr.X oli jo pitkään patistanu näön tarkastukseen. Sain sitten ajan sinne tilattua ja annoin parivuotta vanhan näkökortin missä oli jotain arvoja, optikko tai silmälääkäri tai mikä ikinä nyt onkaan kysyi sitten että käytänkö mää sen vahvusia laseja ku siinä kortissa on?. Vatasin että ei mulla mitään laseja oo. Vastaukseksi sain hämmästyneen katseen... :D No katottiin sitten se näkö ja lekuri sano että ihan selkeä tarve, eli ei muuta ku laseja tilaamaan. Nyt on sitten lasit ollu joulusta lähtien ja välillä tuntunut että pääkipu oisi vähentynyt, mutta ei se kokonaan oo menny pois :( jaksan vieläki hämmästellä kuinka paljo paremmin mää näillä laseilla kauemmas nään!

 

Ja sitten vielä tämä vaiva joka alkoi jo monta vuotta sitten... aaaaarrrrrhg! Eli alkoi tuolta "Olipa kerran" -osiosta..... Nyt vasta uskaltauduin lääkäriin tämän peffani kanssa. Säikähdin kun yhden vessa reissun jälkeen pönttö oli ihan punasenaan verestä. Silloin aattelin että nyt ei kaikki oo ihan kohallaan. Nyt sitten puikkoja perään ja voidetta ja "vähän" kuituja. Kyllä maha on toiminut niin eritavalla tuon tupakoinnin lopettamasen jälkeen... Hävettääki tämmönen! Nuori ihminen, ei pukamiia vielä pitäs olla! 24 vuotiaana?! Eikö ne kuulu tulla vasta synnytyksessä!? Mutta ei se auta muuta kuin elää tämän kanssa, ei se mahdotonta ole! Monilla muilla on isompiakin ongelmia kuin pienet ja vähäpätöiset pukamat! Niin kerta! ...hävettää kuitenki...

 

Seuraavaksi otan hihnan ja raahaudun jättiläisen kanssa ulos. Sitten sänkyyn uuden kirjan kanssa, Punainen mekko!

 

-Sinisilmäinen-