Kun ei taas tiedä mitä ajattelis! Miks kaiken pitää olla nii sotkuista ja hankalaa? Voisko edes joskus elämä mennä niin, että ois hyvä olla? Tai edes vähän paremmin? Että tietäisi mitä tehdä...? Ei, ei tietenkään elämä toimi niin.

Olin eilen Mr.X:n kanssa hänen luonaan ja oli mukavaa ja juteltiin ja kaikkee, ei kuitenkaan seksiä. Sanoin myös lähtiessä, että asia varmaan korjaantuu huomenna (eli tänään) kun menen käymää.

Noh, tänään sitten olin siellä ja kerta tänne nyt yön pikku tunteina kirjottelen nii voi varmaan arvata ettei mennyt ihan putkeen taas se reissu...!

Kun menin Mr.X jutteli mesessä tämän uuden exän kanssa ja oli vähän hiljaisella päällä, istui itseasiassa melkein koko ajan koneella...! Vaikka olin jo sellaisen käsityksen saanut, että herra ois uudestaan kiinnostunut, mutta taidan todellakin olla se kakkos vaihtoehto.

Mr.X oli kuitenkin koko illan tosi hiljainen ja kysyinki, että onko jotain sattunut, mutta ei kuulemma. Eikä tullut minkäänlaista ehdotusta, että oisinko voinut yöksi jäädä... Se taitaa olla niin kiinni vielä siinä uudessa exässään, että kun vähänkin näytetään vihreää valoa niin kaikki muu unohtuu.

Itseppä olen kyllä ihan samalainen! Vituttaa tämmönen... Vaikka olen moneen otteeseen sanonut, että paljon parempi meillä on kavereina niin kun nuo tunteet tahtoo puhua aina vaan eri kieltä. Kun mää niin kovasti haluan, että musta tykätään, mää haluan olla näissä asioissa niskanpäällä, että minä määrään tahdin ja mies roikkuu kiinni eikä toisin päin.

Tämä mies vaan on liian suuri pala minulle, liian vaikea kesytettäväksi, vaikka toisaalta tämä mies on kuitenkin jotain mitä kaipaan.

Miksi ihmisen täytyy olla näin helppo, itsestään selvyys jota voi nakella mielensä mukaan kuin hernepussia?

Miten ihmeessä pääsisin tämän liian kiltteyden yli, miten voi kitkeä liian kiltteyden pois ja elää normaalia välinpitämätöntä elämää ilman tunteita mihinkään. Silloin kaikki olisi niin paljon helpompaa.

Ja olisin niin kovasti halunnut päästä sänkyyn tänä yönä, mutta fiilikset ei todellakaan olleet mitkään sellaiset että oisi välttämättä edes tehnyt mieli, juuri herran viileydestä minua kohtaan johtuen.

Mitä ihmettä minä teen?!? Tämän helvetin surkuttelun pitäis loppua!

kaikki on ihan ok silloin kun herra on kiinnostunut minusta, mutta heti kun herra osoittaa välinpitämättömyyttä omat tunteet nousee pintaan ja tuntuu, että se on pakko saada uudestaan tykkäämään minusta.

Voi helvetin helvetti...

En tiedä enää mistään mitää... Tänäänkin oli tarkoitus kirjottaa iloisia asioita kun oli niiin hyvä olo illalla, mutta kyllä vierailu Mr.X:n luona vei iloisuuden kokonaan jonnekkin unholaan.

Tykkään herrasta kuitenkin tosi kovasti ja varmasti häntä jossain välissä jopa rakastin, mutta nyt kaikki on yhtä suurta sumeaa piirrosta joka toivon mukaan joskus kirkastuu ja tuo rauhan tuonne pääkopan sisään.

Hirveästi pyörii ajatukset mielessä, mutta en niitä kyllä mitenkään järkevästi saa kirjoitettua, joten jääköön tämä asia nyt tähän..

Parempaa huomista odotellen

-Sinisilmäinen-