Kaikkia ajatuksia ei saanut eilen kirjoitettua kun ajatukset juoksee miljoona kertaa nopeammin kuin sormet... ja enpä kyllä enää hirveesti muista mitä ajatuksia jäi kirjaamatta.

Mutta Mr.X:stä jälleen... (huoh) sais tämä aihe jo pikkuhiljaa jäädä...

Eli eilen olin jälleen hänen luonaan ja hän istui jälleen aika uppoutuneena koneella ja jutteli uuden entisen kanssa... Ja ei siinä mitään! Tottakai saavat pitää yhteyttä, mutta henk.koht. oon ainaki semmonen ihminen, että aika äkkiä nousee mustasukkasuus pintaan, varsinki kun ei taas tiedä yhtään missä mennään.

Paljon helpompaa oli kaveri/ystävä pohjalta kun herra kuitenkin kertoi minulle kaikista asioista eikä tarvinnut miettiä mitään mustasukkaisuus asioita, kaikki oli paljon rennompaa.

Vaikka en mää halua tätä miestä menettää... Siinä on se jokin :)

Itse kuitenkin haluaisin paljon enemmän sitä koskettelua ja lähellä pitämistä, pusuja, silettelyä ja kainalossa kyhnöttämistä jos tämä juttu on nyt sinne suuntaan menossa. Tuntuu etten itse uskalla välillä edes koskea tähän mieheen ettei hän ottais sitä jotenkin ahdistavana.. ja tuntuu ettei tämä mies taas osaa koskea minua ilman että se johtaisi seksiin.

Seksi on kyllä edelleen hyvää, mutta isoa O:ta ei ole kuulunut pitkään aikaan... En saa sitä edes itse itselleni! Tämä on hirveää! Luulen että se johtuu paniikkihäiriö lääkkeestä jonka annostus kaksinkertaistettiin, tämä on niin turhauttavaa kun, vaikka orgasmi olisi lähellä se ei kuitenkaan pääse huippuunsa vaan läskee takasin mielihyvän tasolle. Ja Olen huomannut myös sen että tämä mies haluasi kovasti minulle sen orgasmin antaa, mikä on erittäin suloista, ihanaa kun mies ei ajattele koko ajan itseään niikuin aikaisemmat kumppanit ovat järkiään tehneet.

Eilen yöllä kun menimme nukkumaan, vitsailimme miten kertoisin yhteisestä lomamatkastamme läheisilleni ja herra heitti ilmaan "vapaan suhteen". Se on sellainen asia jonka kanssa minä en ainkaan ole sujut! Sitä joko ollaan tai ei olla. Niin pitkälle minun iloisuus ei riitä, että voisin toista katsoa jonkun muun kanssa... vaikka helpoinhan se oisi elää "vapaassa suhteessa", mutta tässä vaiheessa se ei minulle sovi, mielenterveys menee!

Mää rakastin sitä tilannetta kun oltiin ystäviä ja herra kertoi minulle kaiken, tunsin itseni tärkeäksi ja tunsin oloni vaan kertakaikkiaan hyväksi... Vaikka unelma tilanne oisi se, että ollaan suhteessakin niitä ystäviä jotka voivat jakaa kaikki asiat, eikä tarvitsisi piilotella mitään...

Niinkuin herra eilen sitä uuden entisen kanssa juttelua, siitähän tulee vain epäluuloiseksi, että nyt on jotain meneillään... vaikka niinhän se herra varmasti haluaisikin...

Hirveän stressaava kun tietää ettei voikoskaan yltää sille tasolle missä joku toinen on ollut, mutta kait se on tärkeintä että olen vain oma itseni, asiat menevät sitten niinkuin menevät.

Kaikella on tarkoitus... toivottavasti

-Sinisilmäinen-