No niin, taas tätä tyttöä viedään kuin pässiä narussa ja aika pässi taidan ollakkin kun teen samat virheet uudestaan ja uudestaan...

Jep, Mr.X jälleen! Olen niin kovasti yrittänyt pitää tunteet pois tällä toisella kerralla, mutta eilen se sitten tapahtui...

Nukkumaan mennessä makoilimme ja juttelimme asioista, olimme lähekkäin ja päädyin silittelemään herran mahaa/rintaa ja silloin se iski! Se tunne mitä oon yrittänyt pitää piilossa, se tunne minkä takia joutuu kärsimään niin paljon!

Eli kyllä, minulla on taas tunteita tätä miestä kohtaan, en tiedä varmaksi mitä, mutta hirveästi minulla oisi rakkautta ja hellyyttä annettavaksi. Mutta en minä usakalla äästää kaikkia tunteita valloilleen, kyllähän sen huomasi miten viimeksi kävi, eli huonosti, takkiin tuli niin lujaa ettei mukana tahtonu pysyä!

Minä kyllä todella pidän tästä miehestä, enkä missään tapauksessa halua häntä menettää, en halua kahlita häntä parisuhteeseen koska olen kuitenkn varma että olen taas se välietappi... Miksi ihminen ei voi oppia yhdestä kerrasta?

Vaikka kyllä me molemmat ollaan nyt paljon avoimempia ja omia itsejämme, kuin silloin ensimmäisellä kerralla ja viihdymme todella hyvin toistemme seurassa, tai ainakin minusta tuntuu niin...

Jotenkin olo on rauhallinen ja aika "onnellinen", vaikka onni onkin katoavaista, siitä kait täytyy nauttia niin kauvan kuin mahdollista...

Mr.X on taas iskostanu päähäni ajatuksia yhteisestä elämästä, vaikka ne ovat vain sanoja, ne jäävät pyörimään mieleeni ja tovomaan, että joskus ehkä kaikki olisikin sellaista. Aina saa haaveilla :)

Mielenkinnolla odotan yhteistä matkaamme ja mitä siitä tulee, kaksi viikkoa aurinkorannalla houkutusten keskellä, yhteisessä huoneessa, yhdessä 24/7, jos siitä selviämme ilman mahdottomia riitoja, voisin kuvitella tätä herraa ihan vakavasti ja haluaisinkin, mutta ikinä ei voi tietää mitä toinen oikeasti ajatelee vaikka puhuisikin kihloista, lapsista, yhdessä asumisesta. Onhan tämä herra jo minulle sen kaiken kertaallen sanonut, mutta päätyi sitten uuteen suhteeseen, joten nyt on entistä vaikeampi uskoa yhtään mitä toinen sanoo.

Jotekin minusta vaan tuntuu, että voisin oikesti elää elämääni tämän miehen kanssa, voisin kuvitella hänet hyväksi ja rakastavaksi isäksi, mutta kaiken tämän ajattelu on vielä aivan liian aikaista, tälläiset ajatukset ei saiasi pyöriä vielä edes mielessä!

Katsotaan nyt päivä kerrallaan mitä se elämä tuo tullessaa, toivottavsti onnea ja rakkautta, sitä me kaikki varmasti eniten toivomme.

-Sinisilmäinen-