No niin, kävin tänään kirjoittamassa työsopimuksen, sain houkuteltua Mr.X:än mukaan, mikä oli ihan suunnaton virhe! Emme juurikaan puhuneet mistään, tämä tuhahteli vaan radiokanavalleni joka sattui olemaan NRJ (itse kuuntelee heviä).

Luulin että olisin vain työpaikallani käynyt sopparin kirjoittamassa, mutta tietenkin työnantaja kertoi ummet ja lammet, näytti paikat ja etsittiin sopivat työvaatteet. Kaikenkaikiaan tähän operaatioon meni 1,5h ja ajomatka per sivu kesti n.puoli tuntia. Takaisin kotiin päästyämme Mr.X tuhahti, (kun alamäkeen sattui auto kulkemaan vähän joutuisammin) että "kuinka monet ylinopeus sakot oon oikeen saanu" johon vastasin, että "en yhtiäkään", vein Mr.X:n omaan pihaansa ja sanoin että saat kävellä tästä johon olin kuulevinani että ihan sama... eipä tuo sitten edes heipaa sanonu.

Kämpille päästyäni laitoin viestin, että "kylläpä tiiän kun seuraa ei enää kaivata". kuuluipa tuolta viestiä takaisin, mutta ei tee edes mieli lukea sitä.

Horveän pahamieli on kaikesta tästä, vaikka sen tiesinkin että ei meistä mitään olisi tullutkaan, mutta edes muutama yö enemmän yhdessä- ja sylikkäin oloa... Miten mää aina onnistun sössimään kaiken!?!

Tekis mieli tirauttaa pari kyyneltä, mutta ei ne mitään auta... ei ole auttanut ennekään. Vannottu on useampaan otteeseen, että miesten takia ei enää itketä.

Pysykää vahvoina ihmiset, niin minäkin yritän...