Välillä tulee hirveen epätoivoinene olo, ei tiedä mitä tekee tai mitä haluaa koko tältä elämältä... tai edes tältä hetkeltä, päivältä, viikolta! Kai sitä taas vaan masentelee yksinäisyyttään. Eli, tein päätöksen ottaa etäisyyttä O:hon. Tätä oon miettiny jo pitkään, koska musta tuntuu että kohtelen sitä samallatavalla kuin MrX kohteli aikoinaan mua, eli ihan HELVETIN huonosti! Sain muutenkin epävarmasta O:sta entistä epävarmemman ja itseensä tyytymättömän, mollaamalla melkein kaikkea mitä se teki... kuten silloin kun olin MrX:n kanssa, sain huomata, että kaikki tekoni olivat aina jotenkin vääriä tai väärin tai olin tyhmä tai laiska tai ihan mitä vain, mutta huono jokatapauksessa. Sinne mureni mun itsetunto.

Oli kamala huomata tekeväni sitä jollekkin toiselle, ihan syyttömälle ihmiselle! Se että mun kuuppa on sekaisin ja en ole vieläkään erosta yli päässyt, niin ei tarkoita sitä että saisin kiusata jotakuta niin kuin mulle tehtiin. Ja kaikenlisäksi mulle tuli itselle siitä hyvä ja voimakas olo... MITEN SAIRASTA! Toki myöhemmin tulikin sit huono olo siitä, että olin kiusannu ja vähätelly toista... sainki muuten kokoajan olla pyytämässä anteeksi millon mitäkin. Eli kaikkein parasta tässä tilanteessa oli ottaa aikalisää minun ja O:n tapailuun.

 

Eli juu, en ole päässyt yli vieläkään erosta, josta on jo kulunut vuosi ja neljä kuukautta... helvetin helvetti! Ja se ukko oli ihan paska! Se oli, ainakin loppuaikoina. Mutta se osasi olla myös ihana ja rakastava. Meillä oli juteltavaa ja useinki hauskaa yhdessä. Se mitä en ehkä osannut silloin arvostaa, oli päätöksen teko. Mrx teki miltein kaikki päätökset kotona, se oli meillä se joka määräs kaapin paikan! Tosin teki se paljon, paljon hunojakin päätöksiä, joista ei paljo mun mieleipidettä kyselty. Mutta koitenkiin oltiin aika saman arvoisia siinä suhteessa.

Ja miten paljon se sattuikkaan kun sain tietoon pettämiset ja X:n ehdotuksen erillään asumisesta, mutta "oltais kuitenkin yhdessä". Ja miten paljon enemmän sattui se, kun pieni tyttö sai käännettyä X:n mua vastaan ja välit meni piloille sen takia! Se että en enään ikinä saa tavata edes rakasta koiraa sen saatanan hupakon takia! Niin pahasti se sotki kaiken! Mä olen tyytyväinen X:n puolesta että löysi jonkun, mutta harmittaa että kaikki alkoi menemään sen jälkeen pieleen, lopullinen ero ois voinu sujua paremminkin.

Toki kyllähän sekin tuntuu pahalle, että X löysi heti jonkun vierelleen ja meni heti jo naimisiinkin... Itellä elämä pyörii samaa rataa ja tunnun olevan umpikujassa näitten olojeni kanssa. Toki, mulla on myös asiat tosi hyvin. Mutta se jokin uupuu, se jokin joka jaksaa nostaa aina uuteen päivään. 

 

Ehkä sain vähän jopa jotain tuntoja purettua, mutta aika minimaalisesti... pitää koittaa uudelleen kunhan Monk ei häiritse keskittymistä :) 

 

-Sinisilmäinen-