Tänäänkin oisin kuulemma saanut mennä töihin, on se kumma miten heti alkaa tämä sama paska, että vaapaapäivinä kysytään töihin. Tai sitten soitetaan aikasemmin!

Muutenkin on nyt taas jonkin sortin vitutus päällä... En tiiä johtuuko se tuosta Mr.X:stä... jotenki vaan taas tuntuu, että ollaan kovasti menossa alamäkeä. On varmaan tosi sekasta lukea näitä (siis jos joku vaan koskaan näille sivuolle eksyy) juttuja jossa välillä suurinpiirtein julistan rakkautta ja välillä vitutusta samaa ihmistä kohtaan.

Ois varmaan pitänyt pistää piste koko jutulle sillon kun ensimmäistä kertaa siltä tuntu. Tämä on niin perseestä kun ehtii toiseen kiintyä ja tottua, että jonkun vieressä saa sitä aikaa viettää. Mää en jaksais taas uudestaan käydä läpi sitä yksinäisyyttä, mää pelkään sitä!

Palkään että pniikki oireet pahenee jos taas jään tyhjän päälle... oonkohan mää jokin läheisriippuvainen?! Vaikka toki lääkkeet (cipralex) auttaa jonkin verran ja mieli on valoisampi niin ei se niitä kohtauksia kokonaan poista.

Todettiin myös lievä masennus kun kävin paniikin takia lääkärissä... sitä mää pelkään kans, että alkaa elämä tuntua taas merkityksettömältä, että kukaan ei halua eika odota mua minnekkään, ettei kukaan tarvi mua! Onneksi sai töitä niin on ainakin jokun syy nousta sängystä ylös.

Nyt on kyllä ihan hirveen huono olla, surettaa, väsyttää, masentaa, itkettää,haluaisin taas pois tästä elämästä... Se ois niiiin paljon helpompaa kun ei tarvisi tuntea mitään.

Haluan löytää ihmisen joka rakastaa ja jota rakastan, sielunkumppani, se ois nyt etsinnöissä. Mulle ei sovi tämä sinkkuelämä, haluan jotain pysyvyyttä, kodin johon mennä jossa sua odottaa mies jonka kanssa tiedät haluavasi olla koko loppuelämän. Mää olen kärsimätön enkä jaksais odottaa.

Haluan elämän!