Tuli mieleen erästä televisio ohjelmaa katsoessa, että miksi kaikki kielletty on aina niin kiihottavaa ja jännittävää. Kohtauksessa oli nainen ja mies jolla oli vaimo. Mää tunsin sen tunteen mikä tulee kun  hipaisee toista ja koko keho tuntee väristyksiä! Eli nainen istui lattialla ja mies kyykistyi naisen viereen poimimaan jotain ja samalla hipaisi naista, se jännittyneisyys kun tietää että ei saa, mutta se halu kun haluaa vaan niin palavasti sitä toista että päässä vaan humisee ja mitään muuta ei edes nää!

 

Itellä kun on kokemusta (ja monta kokemusta onkin) sellaisesista miehistä mitkä on kiellettyjä... ja vielä monen vuoden ajalta! Hirvee ihminen, mutta se on jo taakse jäänyttä elemää, välillä vaan muistaa ja tulee jotain tunne muistoja pintaan. Tämä mun vaki "kiellettyn" kanssa koettiin paljon, nimeen omaan nuita hipaisu kohtauksia jossa ois ollu valmis repimään toisen vaatteet päältä pois. Kyllä meille niitäki hetkiä tarjoutu ja loppu vaiheessa jopa liikaakin... Eli tästä "kielletystä" tuli "sallittu". Kun näkemisiä ei tarvinnut enää suunnitella eikä piilotella ja niistä tuli joka viikkoisia, mielenkiinto hävisi kyllä aika äkkiä. Se ei ollut enää samanlaista, intohimoissa pyöriskelyä. Nyt ei ajatus oikein kulje.... mutta pointti  oli siinä, että se toinen ei kiinnosta enää sitten kun sitä on saanut tarpeeksi... siitä tulee liian tuttua, enää ei kuule sitä toisen kiihtynyttä hengitystä ja hiestä märkää olevaa selkää vaan siitä tulee jotain ihan muuta. Niihin hetkiin ei laske enää päiviä tai tunteja, vaan ne tulevat ja tapahtuvat ja menevät, ilman sen kummempaa salamointia ja säihkettä, siis siitä tulee tylsää ja uuvuttavaa puurtamista!

 

Mää halauaisin tuntea edelleen sen intohimon mitä toisen kosketus sai aikaan silloin muinoin. Pelkää kosketus lähetti kehossa liikkeelle lämpö aallon ja oli valmis. Se ihana tunne kun toinen tulee taakse ja suutelee niskaa, se tunne kun toinen puristuu ihoon kiinni ja haluaa sulautua suhun, herkkää ja rauhallista... mmmh. Siitä se lähti mutta sitä se ei ole enää, vaan se on sitä saatanan suorittamista...! Kun ajattelee että loppuis jo, sais jo, ite en saa, saispa toinen. Sitä yhteyttä ei ole enää, nimen omaan se YHTEYS puuttuu! Tämä oli oivallus! SE YHTEYS! Mihin se on hävinnyt???

 

Tästä omasta seksi haluttomuudesta vois kirjottaa vaikka kuinka, jos vaikka saisi uusia oivalluksi... mutta nyt ei pysty, ei kerkeä, tarvii nukkua, ei ajatus kulje ja kaikkea muuta... ehkä huomenna sitten. 

 

Adios ja öitä!

 

p.s. Ja jos muru lukee niin muru lukee sitten omalla vastuulla. En välttämättä halua jutella kirjotuksistani ja kirjottelu on pelkästään mua varten että voin purkaa ja miettiä omia tunteitani. You know! <3