Kappas, viimeisestä kirjoituksesta onkin kulunut jo hyvän aikaa, ehkä vähän liiankin kauvan...!

Asiat ovat edenneet Mr.X:n kohdalla nyt niin, että olemme parisuhteessa olleet varmaan reilun kuukauden ajan. Muistan miten kaipasin silloin sitä läheisyyttä tältä ihmiseltä, mutta nyt on tullut sitten jotenkin ahdistunut olo... Nyt sitä läheisyyttä todellakin on! Kaupassakin käydessä kuljemme käsikädessä ja välillä pussailemme ja silittelemme.

Mutta tätähän minä halusin, eikö vaan!? Mikä nyt sitten on kun tulee ahdistuksen aaltoja?

Olen nyt tosiaan reilun kuukauden ajan käytännössä asunut Mr.X:n luona, ostamme ruuat puoliksi, makselemme kumpikin bensoja ja käytetään koiraa pihalla. Sitten oisi vielä ensi viikon alusta lähtö sinne aurinkorannalle kahdeksi viikoksi käryyttämään nahkaa. Ihan kahdestaan.

Sviidu kun ei pitäis valittaa aina... aina olen halunnut sellaisen miehen joka osoittaa tunteita ja suurin piirtein palvoo maata jalkojeni alta! No nyt minulla sellainen on ja kuinkas ollaakkaan niin ahdistaa välillä. *huoh*

Tämä mies on monesti sanonut jo tykkäävänsä minusta todella paljon ja enemmänkin (selvinpäin) ja myös rakastavansa minua (humalassa). Mua ei ole ikinä rakastettu niin, että sitä oisi avoimesti näytetty, edes siinä edellisessä 4 vuoden suhteessa. Mut nyt kyllä tippuu huomiota ja pusuja vaikka muille jakaa.

Olen myös huomannut, ehkä jopa hieman huolestuttavan piirteen Mr.X:ssä. Hän on hirveän mustasukkainen välillä, hän itse sanoi, että se on ihan uusi piirre hänessä, ettei hän ole ikinä ollut näin mustasukkainen kenestäkään. Toisaalta se tarkoittaa varmaan sitä että tämä mies todella minusta välittää, mutta toisaalta tulee sellinen tunne, että jos se mustasukkaisuus menee överiksi ja en saa tavata enää ystäviäni!? Ainakaan niitä mies puolisia! Toivotaan ettei asia kehkeydy niin pahaksi, tai sitten tarvii ottaa aikalisä...

Kyllä minäkin tästä miehestä tykkään aivan valtavasti! Ja välillä jopa rakastan... Minä niin toivon että tämä matka minkä teemme tuo meitä lähemmäs toisiamme ja selvittää minun omaa päätäni mitä haluan.

Tai kyllä minä tiedän mitä haluan, talon omalla kunnon pihalla, ei naapureita näkö etäisyydellä, pari muksua ja eläimiä. Mutta se onkin sitten eri asia haluanko niitä tämän miehen kanssa. Tiedän että hänestä tulis aivan loistava isä ja aviomies.

Nyt on ajatukset tälläiset, toivottavasti ne selviää...

Ja minä ihan oikeasti tykkään tästä miehestä niin paljon! En tiedä mikä tuolla pääkopassa on oikeen vikana kun pitää tämmösiä miettiä.

Nyt ei sitten varmaan kirjoituksia tule taas vähään aikaan, ensin 2 viikkoa aurinkorannalla sitten yksi päivä suomessa sitten pariksi päiväksi laivamatkalle ja sitten ehkä vielä jonnekkin päin suomea kyläilemään, kyllä tämä kesö on ihana! :)

Adios!

-Sinisilmäinen-