Ai helvetti ku mä en ymmärrä ihmisiä!! Varsinkaan tuota yhtä! Eli tätä O:ta josta oon aikasemminki kirjoittanu... Se on 30v eikä ole vieläkään tehny vakituista työtä ja on pitkäaikaistyötön ja näyttää että tuolla menolla ei tuu töitä saamaankaan! Se on se saatanan näkemys mikä sillä on, se on se saatanan VÄÄRÄ näkemys mikä sillä on! "en mä halua mitään pätkiä, vaan mä haluan sellasen työn missä oisin 10v päästäkin", vittu niin varmaan haluat, mutta ei vittu kukaan voi olla tässä elämässä varma siitä että se yks työpaikka kestää sen 10v! Koko ajan on joka paikassa YT:t, joka paikasta vähennetään työntekijöitä ja joka paikassa ollaan säästöliekeillä. Tässä vaiheessa pitää ottaa vastaan kaikkea työtä mitä vaan saa, oli se sitten 2kk tai jotain, se on tärkeintä että saa jalkaa ees johonkin oven väliin, ne pienet pätkät voi aina poikia pitempää pestiä, se ei vaan oo vaihtoehto ajatella, ei nyt! Se että pääsee, ottaa vastaan, mitä tahansa nyt näyttää kuitenkin aina paremmalta CV:ssä kuin palkkä tyhjä, pelkkä se että viimesen työ on ollut 3kk vuonna 2013 ja sitä ennen ties millon... Ei kukaan halua palkata tuollaista jolla on hirveitä välejä edellisistä töistä. Se kai se vaikeus on nytkin, vaikka hakemus ois hyvä on CV ihan perseestä ja se vaikeuttaa työnsaantia. Väkisinhän työnantaja katsoo että työkokemus on huonoa ja sitä on vain pätkissä, että miksi ei oo pitempää työputkea kun ikää on kuitenkin ja miksi ei oo saanu töitä. Mulla herää ainakin itsellä ajatus, että tää tyyppi ei oo luotettava tai muuten hyvä tekijä, että tässä tyypissä on jotain kummaa.

 

Oikeastihhan O olisi kova tekemään töitä ja melkeen mitätahansa, mutta se ei riitä kun CV on niin huono. Se on joutunut karmeeseen oravanpyörään vaan sen takia kun on tehny nuoruudessa paskoja päätöksiä. Sen ettei oo opiskellu kunnolla ja sen että ei oo panostanu työnhakuun jo sillon 10v sietten. Se on yhteiskunnan väliinputoaja, joka elää yhteiskunnan verorahoin sosiaalituilla, vaikka kovasti yrittää saada töitä. Se on pistänyt hakemuksia sadoittain ja työkkäriin koulutushakemuksia, mutta ne hylätään syystä tai toisesta. Toki on välillä päässyt työkkärin koulutukseen, mutta sössinyt sit senkin, koska ei osaa vattia itselleen asioita. Onpa sillä myös tapa syyttää näistä omista vaikeuksista myös aina muita, että hän on tehny kaiken oikein. Kun pääsi koulutukseen toiselle paikkakunnalle ei hällä ollut autoa kulkee sinne. No kulki sitten muutaman kerran bussilla sinne ja sitten loppu rahat. Pyysi äitiltään autoa sinne kulkemiseen, mutta ei saanut sitä... tai pyysi ja pyysi, on luultavasti sanonu, että hän nyt ei pääse kulkeen sinne ku ei oo autoa ja siinä se. No sai sit auton, mutta se tuli 2 viikkoa liian myöhään, ihan vaan koska O ei ole itse sitä niin paljon vaatinu. Mun mielestä se ei voi tuosta syyttää kuin itseään.

 

Niillä on muutenkin ihan hirveen huonot suhteet niiden perheessä... tai no O:lla on, O on jätetty ulkopuoliseksi, ehkä just siks kun se ei osaa hoitaa noita omia asioitaan järkevästi, vaan tekee aina jotain ihme ratkaisuja. Ai saakeli, parempi ois munkin vaan päästä eroon siitä, kun aiheuttaa pelkkää raivoa ja pään vaivaa ja ahdistusta ja raivoa,raivoa,raivoa...

 

Ja mä kuvittelin alussa kun tutustuttiin, että tää vois olla se oikee! No tosin me tutustuttiin netissä ja kirjoteltiin tosi paljon alkuun, taidettiin nähdä vasta 1-2kk päästä eka kirjotuksista. Se vaikutti sillon aivan mahtavalle! Se kirjotti tosi hyvin ja oli hauska ja tasapainoisen oloinen, meillä oli samat kiinnostukset ja se tuntui olevan samallatavalla hullu kuin mäkin :) Mutta sitten alkoikin paljastua kaikenlaista, tai siis se ettei oo töitä ja että oli ihan tosi tosi epävarma ihmisenä...

Huoh, mä en tiiä kuinka tässä nyt käy. Onneks me asutaan eri paikkakunnilla, niin ei tarvi ainkaan nähdä. Kai tää sitten oli tässä, nyt tuntuu että raivostuin sille viimesen kerran. En halua sitä enään elämääni ennen ku sillä itellä on asiat kunnossa. Mä haluan tasapainosen ja työssä olevan aikusen ihmisen mun elämään, en sellasta joka vetee munkin mielen maahan. Tää on niin väsyttävää...

 

-Sinisilmäinen-

Välillä tulee hirveen epätoivoinene olo, ei tiedä mitä tekee tai mitä haluaa koko tältä elämältä... tai edes tältä hetkeltä, päivältä, viikolta! Kai sitä taas vaan masentelee yksinäisyyttään. Eli, tein päätöksen ottaa etäisyyttä O:hon. Tätä oon miettiny jo pitkään, koska musta tuntuu että kohtelen sitä samallatavalla kuin MrX kohteli aikoinaan mua, eli ihan HELVETIN huonosti! Sain muutenkin epävarmasta O:sta entistä epävarmemman ja itseensä tyytymättömän, mollaamalla melkein kaikkea mitä se teki... kuten silloin kun olin MrX:n kanssa, sain huomata, että kaikki tekoni olivat aina jotenkin vääriä tai väärin tai olin tyhmä tai laiska tai ihan mitä vain, mutta huono jokatapauksessa. Sinne mureni mun itsetunto.

Oli kamala huomata tekeväni sitä jollekkin toiselle, ihan syyttömälle ihmiselle! Se että mun kuuppa on sekaisin ja en ole vieläkään erosta yli päässyt, niin ei tarkoita sitä että saisin kiusata jotakuta niin kuin mulle tehtiin. Ja kaikenlisäksi mulle tuli itselle siitä hyvä ja voimakas olo... MITEN SAIRASTA! Toki myöhemmin tulikin sit huono olo siitä, että olin kiusannu ja vähätelly toista... sainki muuten kokoajan olla pyytämässä anteeksi millon mitäkin. Eli kaikkein parasta tässä tilanteessa oli ottaa aikalisää minun ja O:n tapailuun.

 

Eli juu, en ole päässyt yli vieläkään erosta, josta on jo kulunut vuosi ja neljä kuukautta... helvetin helvetti! Ja se ukko oli ihan paska! Se oli, ainakin loppuaikoina. Mutta se osasi olla myös ihana ja rakastava. Meillä oli juteltavaa ja useinki hauskaa yhdessä. Se mitä en ehkä osannut silloin arvostaa, oli päätöksen teko. Mrx teki miltein kaikki päätökset kotona, se oli meillä se joka määräs kaapin paikan! Tosin teki se paljon, paljon hunojakin päätöksiä, joista ei paljo mun mieleipidettä kyselty. Mutta koitenkiin oltiin aika saman arvoisia siinä suhteessa.

Ja miten paljon se sattuikkaan kun sain tietoon pettämiset ja X:n ehdotuksen erillään asumisesta, mutta "oltais kuitenkin yhdessä". Ja miten paljon enemmän sattui se, kun pieni tyttö sai käännettyä X:n mua vastaan ja välit meni piloille sen takia! Se että en enään ikinä saa tavata edes rakasta koiraa sen saatanan hupakon takia! Niin pahasti se sotki kaiken! Mä olen tyytyväinen X:n puolesta että löysi jonkun, mutta harmittaa että kaikki alkoi menemään sen jälkeen pieleen, lopullinen ero ois voinu sujua paremminkin.

Toki kyllähän sekin tuntuu pahalle, että X löysi heti jonkun vierelleen ja meni heti jo naimisiinkin... Itellä elämä pyörii samaa rataa ja tunnun olevan umpikujassa näitten olojeni kanssa. Toki, mulla on myös asiat tosi hyvin. Mutta se jokin uupuu, se jokin joka jaksaa nostaa aina uuteen päivään. 

 

Ehkä sain vähän jopa jotain tuntoja purettua, mutta aika minimaalisesti... pitää koittaa uudelleen kunhan Monk ei häiritse keskittymistä :) 

 

-Sinisilmäinen-

Huoh, siitä on aikaa jo toella kauvan kun viimeksi olen tätä blogia käynyt edes katsomassa. Nyt on kuitenkin tämä sen verran pyörinyt pään sisällä, että sen voisi yrittää elvyttää taas henkiin... samalla saisin purkaa tuota pääkopan myllerrystäkin.

 

Pieni päivitys vuodesta 2011 tähän päivään. Emme ole enään yhdessä Mr.X:n kanssa, emme ole olleet enään yli vuoteen. Asunnon ehdimme ostaa ja reilun puolen vuoden jälkeen olikin mies jo löytänytkin uutta kivaa. Joten minä lunastin asunnon ja mies muutti vuokralle kaupunkiin.

Ollaan nyt kisun kanssa asuttu tässä ihan kahden vuosi ja kolme kuukautta :) Eron jälkeen harrastin nettideittailua ja sieltä löytyi ihan kivan olosia tyyppejä, pari niistä jäi kaveriksi ja yksi on edelleen kuvioissa tiivisti mukana, olkoon hän O.

 

Ollaan O:n kanssa tekemisissä päivittäin, skypen kautta ja viikonloppuisin näemme joko minun paikkakunnallani tai hänen. Toisaalta on ihan hyvä että väli matkaa on, saa myös sitä omaa rauhaa ja elämää. O rakastaa eläimiä mikä on myös minulle tärkeää, se tulee hyvin toimeen kisun kanssa ja jaksaa leikkiä. O saa minut nauramaan ja raivostumaan. O on valmis makaamaan viikonlopun sohvalla tai lähtemään ulos patikoimaan tai baariin, oikeastaan valmis mihin vaan!

O:ssa on paljon myös "huonoja" puolia ja niiden asioiden kanssa painiskelen, että haluanko/pystynkö tämän ihmisen kanssa vakavaan parisuhteeseen... huoh...

 

Palaan tähän asiaan vielä myöhemmin, nyt pääkopasta kuuluu enään tööööt ja mahasta murr, eli iltapalalle ja nukkumaan käy tämän kulkijan tie. Hyvää yötä maailma.

 

-Sinisilmäinen-

 Miksi aina täytyy jättää tää päivittely näin pitkälle ajalle, aina niin paljon asiaa ettei oikeastaan tiedä ees mistä alkaisi! Jospa nyt lähdettäis ihan viimeaikasista tapahtumista, eli tämä viikko.

 

Mulla on ollu mahan kanssa tosi paljon ongelmia, eli "sieltä" tulee verta... No pääsin nyt aikaistettuun tähystykseen keskiviikkona ja toivon todella ettei sinne tarvii menna enää IKUNA! Sellaista tuskaa en muista tunteneeni ikään, sitä ei voi edes kuvailla ja lääkäri-tädit vaan sanoivat, että ei tätä voi oikein ilman kipua tehdä kun on tuo suolisto "varsinkin nuin pienellä ihmisellä"  niin mutkainen. Ja se kyllä tuntui! Aluksi puutuivat kummatkin kädet, kun tuli tietenki hengitettyä niin pinnallisesti, sitten rupesi oksettamaan sen kaamean kivun takia ja lopuksi sain kasvoille naamarin jonka piti auttaa henjittelyä, mutta sitten alko puutumaan suu ja kielikin. Joten ei mikään herkku kokemus. Onneksi vastauksiakin tuli! Ei syöpää eikä myöskään mitään muuta vaarallista :) joku pitkäaikainen tulehdus vain, josta otettiin myös koepaloja ja joista tulee soitto ens kuun lopulla. Nyt sitten on sellaiset lääkkeet että ei peffaa jätetä rauhaan varmaan kuukauteen! Suppoja ja vaahtoa... huoh... Mutta mitä vaan että saa tuon mahan normaaliksi! Jotenki tuntuu että myös se hirveä turvotus on vähentynyt :)

 

Miehen kanssa tuntuisi menevän taas paremmin, lieköhän johtuu "kohdilleen saadusta lääkityksestä" :D Eli mies rupesi popsimaan masennus-lääkkeitä. Ja eron on huomannu! Kaikkeen se ei suhtaudu enään niin negatiivisesti kuin ennen ja sillä on myös paljon enempi energiaa touhuta koiran kanssa ja myös huomioida mua. Alkuun mies oli kovasti pillereitä vastaan, "Mää en purkista mitää ilopillereitä ala syömään!", nähtävästi useamman lääkärin suositus kuitenkin meni perille (ja mun nalkuttaminen) niin ymmärsi, että se on hälle vaan ja ainoastaan hyväksi nähdä maailmassa vähän valoakin ainaisten varjojen sijaan :) 

Ollaan mekin perhe! Toinen syö masennuslääkkeita ja toinen paniikkihäiriöön tarkotettuja, ei pitäs olla tylsä elämä! :D Koira on onneks tällä hetkellä terve.

 

Meillä olisi miehen kanssa lomalle lähtökin muutaman viikon päästä, ihanaa rentoutumista kaikista! Nyt sitten jännätään vuokrataanko auto vasta paikan päällä lentokentältä vai ollaanko lällyjä ja varataan valmiiksi netistä. Toisaalta netti houkuttaa, koska mää EN ole valmis raahaan laukkuja lentokenttää ympäri, etsien halpaa autovuokraamoo... toisaalta tuohan se loman alkuun pienen lisä jännityksen.

 

Ja huomasin mielenkiintoisen seikan... Ystävä poika oli laittanut faceen kuvia joissa oli myös tämä yksi aikaisemmin mainitsemani "J", tästä "J":stä oli tullut ihan nykyisen mieheni kaksois olento! Tukka oli lähtenyt, parta kasvanut ja korvaan ilmestynyt jopa samanlainen korvis... wierd. Ja kuitenkin tämä herra seurustelee myös omalla tahollaan, pää on ollu nyt sekaisin muutaman päivän kun oon miettiny kyseistä herraa ja sen muodonmuutosta. Mistä tämmönen kertoo? Vai kuvittelenko mää kaiken yhteyden omassa päässäni?! Ja miks tää ihminen tuppaa aina sekoittamaan mun päätä... Koska tää "J" EI ole mulle tarkoitettu, se ei vaan ole!

 

Ehkäpä siirrän keskittymiseni nyt kotiin ja sen siivoomiseen ja ootan omaa muruani ruuan tekoon... ja jospa saisin päiviteltyä naita ajatuksiani tänne vähän pienemmällä aikavälillä... Hope so!

 

-Sinisilmäinen-

 Dodiih, en taaskaan ole saanut kirjotettua mitään pitkään aikaan ja en muista mistä asioista oon edes viimeksi täällä kertonut. Mutta päivitetään nyt näitä kuulumisia vähän...

 

Eli töissä oon ja töitten jatkumo varmistu vuoden loppuun asti :) Nyt voi hetkeksi huokaista helpotuksesta! Mää en olikaan jaksanut taas mitään puolenvuoden kotona möllötystä ja työkkärissä juoksemista... ja ne mol:in sivut, aaargh! Mutta ei onneksi tarvi! Ai niin, olenko muistanut kertoa, että minulla on myös aivan LOISTAVA työpari! Ei voitas paremmin yhteen sopia! Kyllä se työntekeminen on paljon mielekkäämpää kun saa tehdä sitä sellaisten ihmisten kanssa joitten kanssa on hauskaa! :)

 

Veljeni kävi olemassa myös työasioiden merkeissä muutaman päivän mun ja avokin nurkissa ja oli mukavaa. Hirveesti ei nähdä kun veli asuu toisella puolen suomea, joten tälläset vierailut ottaa aina ilolla vastaan.

 

Mr.X:n kanssa on vaihtelevaa pilvistä, aurinkoista ja myrsky säätä, ei valitettavasti hellettä ja hikistä kuumuutta... Tänään avokki itseasiassa ilmoitti, että edellisestä touhuamis kerrasta on vierähtänyt kuukaisi ja yksi päivä, että sillä lailla, ei oo siis säpinää tällä rintamalla. Mr.X on myös hoksannut itselleen uuden harrastuksen! Ei, se ei ole kuntosali, eikä se ole lenkkeily, eikä se oikeastaan liity mitenkään urheiluun, paitsi moottoriurheiluun... jep, sepä ois sitten kohta kortin suoritettuaan motoristi! Kallis harrastus. Ite aattelin tyytyä pelkkään kuntosaliin :) ja jos raaskiin niin oisi ihanaa ruveta käymään uimassa!

 

Olen myös ollut lääkärillä ja maanantaina menen työterveyteen vähä nolon asian kanssa. Tai ainaki muusta se on noloa, se on siis tuonne alapäähän liittyvää ja tarkemmin ottaen peräpäähän... Eli on jo hyvän aikaa tullut verta aina isomman käynnin yhteydessä, maha turpoaa aina tosi suureksi syönnin jälkeen ja välillä on kipeä. Kunnalisella sain tähystys ajan syyskuulle, joten nyt yrittämään jos pääsisin tähystykseen jo aikaisemmin työterveyden kautta, pidetään sormet ristissä! Myös sen puolesta että kyseessä on vain ärtynyt paksusuoli, ei keliakiaa eikä syöpää... (kasvain sanoi kasvain ja kasvoi vain!)

 

Ai niin, lueskelin Sika Mieheksi -blogia ja sinne oli listattu millä hakusanoilla (google) blogi oli löytyny, mut tää tekniikanihmelapsi ei osaa itseltään kattoa samaa, joten jos joku kertois niin tää ois enemmän ku tyytyväinen :) (tosin asiahan voi olla niinkin ettei tätä ole edes haettu..) Mut enivei :) Nauttikaa kuumista aalloista!

 

-Sinisilmäinen-